18. elokuuta 2016

Hanna Morre: Tuonen tahto (2016)

Kustantamo: Osuuskumma
Sivumäärä: 136
Kansikuva: Magdalena Hai

Höpsöt! En tietenkään aio arvioida omaa kirjaani. Tiedän sen muutenkin loistavaksi ;-)

Leikki sikseen. Esikoisromaanini Tuonen tahto on nyt ilmestynyt. Huhhuh. Miltäkö nyt tuntuu? Jännittää todella paljon. Odotan kauhusekaisella ilolla sen saamaa vastaanottoa. Muutama sen onkin jo lukenut ja kehuja olen kuullut. Nöyrä kiitos siitä. Ensimmäisen blogiarvion ehätti tekemään Krista Suomi lukee -palvelussa.

Tuonen tahto on käsikirjoitus, jonka olen aloittanut vuonna 2011. Inspiroiduin eräästä uutisoinnista, jossa koululaisikäinen lapsi jäi rattijuopon yliajamaksi ja menehtyi. Niin kuin moni muukin kirjailija, minäkin aloitin pohtimalla: entä jos? Jossittelusta voi olla montaa mieltä, mutta kirjailijalle se on tarpeen.
Syntyi karu ajatusleikki, mitä voisi tapahtua, jos menettäisi oman lapsensa samalla tavalla. Tietysti vein ajatusleikin potenssiin kymmenen ja laajensin jossittelua; entä jos lapsella olisi tällainen äiti, joka... tällainen isä, joka... ja jos lapsi itse olisi... ja jos niillä olisi naapuri, joka... jne.





Minulle oli luontevaa ottaa mukaan tarinaan spekulatiivisen fiktion elementtejä. Koin suomalaisen mytologian tarinaan sopivimmaksi ja itselleni läheisemmäksi. Metsä on paikka, josta moni suomalainen on hakenut ja saanut apua. Mutta avulla on vanhojen uskomusten mukaan ollut joskus oma hintansa...

Kustannustoimittajana en ole automaattisesti pätevä kirjailija. Enkä missään tapauksessa voi itse kustannustoimittaa kirjaani. Omana kustinani Tuonen tahdon kanssa työskenteli Anni Nupponen, joka tunnettaneen kirjailijana paremmin. Ilman Annia en olisi tässä, vaan luultavasti lämmittelisin takan ääressä hyvinkin kettuuntuneena käsikirjoitukseni iloisesti tulessa roihuten. On ollut huikeaa nähdä ja kokea sitä samaa tunnevuoristorataa, mitä "minun kirjailijani" myös ehkä ovat kokeneet. Jokaisella on toki omat tuntemuksensa, mutta uskon monien kokemusten olevan yhteisiä; epätoivo, kiukku, haltioituminen, valintojen vaikeus, vaikeus tehdä tiettyjä ratkaisuja, taustatietojen tarkistaminen, onnistumisen ilo ja jälleen epätoivo... Semmoista se on.


Sitten kelpaa hymyillä, kun kirja on kädessä. Uunituoreena. Valmiina lukijoille. Se lähtee taivaltamaan omaa matkaansa ilman minua.

Ja koska tämä on myös mainosluonteinen postaus, niin tietysti on muutama tärkeä seikka teille tiedotettavaksi!


Ensiksi kiireellisin asia. Lainaan tekstin Osuuskumman FB-päivityksestä, koska joku kumman fiksu ihminen on selittänyt asian hyvin:
Kumman lukija, nyt voit vaikuttaa!
Suomi lukee -sivustolla on hieno pilottihanke, joka mahdollistaa pienkustantajien teosten pääsyn Prisman hyllyyn (ensimmäisessä vaiheessa Jyväskylään). Hanke on todella merkityksellinen keskisuurille ja pienille kustantamoille, joiden on tunnetusti erittäin vaikea päästä isojen kirjakauppojen -- saati markettien -- valikoimiin. Suomalaisen kirjallisuuden monimuotoisuus ja laaja tarjonta on eduksi kaikille.
Kummalintu nostaa oman pyrstönsä. Pilottihankkeen valikoimaan voit vaikuttaa äänestämällä suosikkejasi tämän vuoden kirjoistamme Suomi lukee -sivuston Top 80 -listalle!
Homma on simppeli: Olet Facebookissa, joten sinulla on tunnukset.
1) Klikkaa lopussa oleva Suomi lukee -linkki auki. Oikealta pääset kirjautumaan sisään FB-tunnuksilla.
2) Kirjan kuvauksen oikealla puolella, punaisen nauhan alla on pieni kirjasymboli, jossa on plusmerkki. Klikkaa sitä. Noin! Olet äänestänyt kirjan Top 80 -listalle.
Jos hukkaat oikean kirjasivun, ylhäällä on keltainen Top 80 -namiska, josta pääset näkemään listatut kirjat.
Nyt mukaan levittämään kummaa kirjallisuutta kansalle!
Tässä vielä linkki asiasta Suomi lukee -sivustolla: http://suomilukee.fi/lukijoille/ Aikaa on vain 20.8.2016 saakka! Joten toimi pian! Olisi hienoa nähdä myös Tuonen tahto mahdollisimman helposti saatavilla.

Jos sinulla ei satu olemaan asiaa Jyväskylän Prismaan, voit tilata Tuonen tahdon suoraan Osuuskumman Holvi-kaupasta. Kirjalla on hintaa 19,95 euroa ja se sisältää myös postikulut kotimaassa. Kannattaa samalla katsastaa Osuuskumman muu tuotanto! Tulisivat kätevästi kotiovellesi samassa paketissa.

Helsinkiläiset (ja kauempaakin tulevat) kivijalkakaupan ystävät ohjeistan kipin kapin Aavetaajuus-kirjakauppaan. Se on hieno paikka täynnä spefiä ja muuta myytillistä kirjallisuutta. Myös käytettyjä kirjoja, joten voit tuurilla löytää vaikkapa kauan kaipaamasi klassikon!

Jos olet enemmän sähköisen muodon ystävä, niin Elisa Kirjasta löytää Tuonen tahdon myös – toimitushan tapahtuu tässä tapauksessa ihan sekunneissa!

Arvostan suunnattoman paljon myös sitä, jos teet kirjastollesi hankintaehdotuksen Tuonen tahdosta! Meidän kirjastolaitoksemmehan on ihan törkeän hieno ja tärkeä meille kirjailijoille ja pienkustantajille.

Toivotan sydämeni pohjasta teille jokaiselle kauhean (!) ihania lukuhetkiä! Toivottavasti viihdytte Tuonen tahdon parissa!
 

4. elokuuta 2016

J. S. Meresmaa: Naakkamestari (2016)

Kustantamo: Robustos
Sivumäärä: 163
Mistä minulle: oma ostos

Naakkamestari oli yksi tunnetasolla jännittävimpiä lukukokemuksia. Tuntui hykerryttävän oudolta tarttua "oman kirjailijan" teokseen, jonka tekoprosessiin ei ole kuitenkaan osallistunut millään tapaa.
Tästä tulee nyt ehkä puoliksi hiukan Kusti kertoo -postaus ja puoliksi perinteisempi bloggaus.

Olen siis Meresmaan teoksia kustannustoimittanut paljon. Suurimman osan Mifongeista ja Keskilinnan ritarit. Joitakin novelleja yhdessä toisen toimittajan kanssa.
Naakkamestarin ostin kustantajalta ihan kuten tavallinen lukija.

Tein pientä itsetutkiskelua, kun kuulin Naakkamestarin voittaneen Robustoksen pienoisromaanikilpailun ja siten ilmestyvän sieltä. Olinko mustasukkainen? Koenko, että minua on huijattu?

Voin rehellisesti sanoa, että ei. Ei mustasukkaisuutta, ei huijauksen tunnetta. Minusta kirjailijakulttuuri on tänä päivänä niin selkeästi sitä, ettei ole enää sitä yhtä ja ainoaa luottokustannustoimittajaa. Sellainen toki voi olla, en minä sillä. Mutta se ei ole enää se ainoa oikea toimintatapa. Kirjailijat julkaisevat eri kustantamoille, erilaisia tekstejä jne. On selvää, ettei yhdessä kustannustoimittajassa pitäytyminen ole aina tekstin etukaan – ja sehän se isoin asia on. Tekstillä pitää olla sille sopiva kusti.

Etukäteen myös pelkäsin Naakkamestarin lukemista. Kustannustoimittaisinko sitä koko ajan päässäni? "Olisin kyllä... Miten tässä on tällaista? ... Tätä olisi voinut tiivistää..." jne. Valitettavasti se on toisinaan ammattitautini vapaa-ajan lukemisessani. Yksi ammatin varjopuolia.
Pelkoni oli turha. Tarina imaisi eikä minulla ollut aikaa eikä tarvetta jäädä miettimään, että miten olisin itse tekstiä käsitellyt.

Tarina on kaunis, haikea ja surumielinen steampunk-tarina Tampereelta. Se kertoo hylätystä Ennistä, jolla on tehtävä. Ja kun hän löytää naakan, hänen elämänsä muuttuu rajulla tavalla.
En oikeastaan halua paljastaa kirjasta enempää. Meresmaan tarina ei etene mitään tuttuja polkuja – ja silti siinä on jotain sadunomaista ja perinteistä.
Paitsi sen verran on kyllä sanottava, että hiukan yllätyin siitä, ettei tässä ollut oikeastaan lainkaan romantiikkaa. Ei sillä, että olisi pitänyt ollakaan, mutta se kiinnitti huomioni – hyvällä tavalla. Ei hyvä tarina vaadi romanttista ihmissuhdetta, edes muodon vuoksi, kuten monesti genrekirjallisuudessa näkee.

Naakkamestari kuulostaa myös ehdalta Meresmaalta. Kustannustoimittajana tämä oli ihanaa huomata. Olen toki ollut aika varma siitä, että Meresmaa on niin vahvaääninen kirjailija, etten minä kustina ole siihen voinut vaikuttaa (eikä se ole kustannustoimittajan tavoitekaan saada kirjailija kuulostamaan kustiltaan). Mutta oli myös huikeaa nähdä se käytännössä lukijana.

Naakkamestari oli siis kirja, jota sain vain lukea. Lukijana. Kirjallisuuden ystävänä, tarinoiden rakastajana.
Suosittelen tätä vaihtoehtohistoriallisten romaanien ystäville ja (henkisillekin) tamperelaisille. Ja sellasille lukijoille, jotka ovat kyllästyneet romantiikkaan, mutta haluavat silti lukea hyvän, koskettavan ja kauniin tarinan.

30. heinäkuuta 2016

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli (2016)

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 516 (e-kirja)
Mistä minulle: oma ostos, lukuaikapalvelu

Haksahdin tässä taannoin Book Beat -lukuaikapalveluun ja koukkuun jäin. Tähdennettäköön, että ostan lukuaikaa omalla rahallani eikä Morren maailma -blogina (tai yrityksenäkään) liity asiaan mitenkään. Olen siis tavallinen maksava kuluttaja-asiakas.
Alun perin minun piti vain kokeilla ja nimenomaan äänikirjamoodissa. Lenkkeillessä kuuntelen nykyisin mieluummin kirjaa kuin musiikkia. "Jospa tekisi tuon mutkan vielä, kun luku ei ole lopussa..." – tehokasta. Joskin nyt näin kesällä lenkkeily vähän jäi ja nyt juoksen pokemonien perässä...
Mutta sitten hoksasin, että voihan niitä kirjoja lukeakin. (Ajatelkaa mikä älynväläys!) Ja niinpä tartuin Kristiina Vuoren Kaarnatuuleen. Voi juma!

Sitten Näkijän tyttären Vuoren kirjat eivät ole oikein onnistuneet valloittamaan minua. Mutta olen sinnikkäästi halunnut yrittää. Ja nyt se sitten palkittiin ihan urakalla. Pidin Kaarnatuulesta valtavasti!

Kaarnatuuli kertoo todellisesta historiallisesta henkilöstä. Valpuri Innamaa elää 1500-luvun alun Turussa ja miehensä teloituksen myötä uhkaa menettää kaiken. Mutta kovaluontoinen Valpuri ei anna periksi, vaikka tuohon aikaan naisyrittäjyys on ollut melkoisen paljon haastavampaa kuin nykyisin. Mukaan mahtuu niin rakkautta kuin himoakin, mutta voiko Valpuri saada kaiken?

Valpuri Innamaasta ei tiedetä paljoa, mutta Vuori on onnistunut herättämään hänet eloon hyvin. Tarinaa kertoo Valpuri itse ja ainakin minuun se toimi todella hyvin. Sain Valpurista elävän, todentuntuisen ja niin aidon kuvan, että en muista vastaavaa onnistumista vähään aikaan lukeneeni.

Ja jälleen ihanaa on se, että Vuori (vaiko Valpuri itse?) onnistuu yllättämään. Valpurin elämä ei etene historiallisten kirjojen kaavan mukaan, vaan mukaan mahtuu mutkaa jos jonkinlaista. Valpurin persoona aiheuttaa omat ongelmansa, mutta on hänellä huonoa tuuriakin. Paikoitellen tuntui siltä, että sydän suorastaan särkyy. Valitan, että kuvailuni jää näin epämääräiseksi, mutta en suin surminkaan halua pilata lukunautintoanne.

Kaarnatuuli on historiallisten romaanien ystävälle takuuvarma nautinto. Suosittelen tätä myös lukijoille, jotka kaipaavat vahvan henkilön tarinaa, joka kuitenkin kulkee omia polkujaan. Tämä ei ole perinteinen voimaantumistarina.

Tämä sopii myös Helmet-lukuhaasteen kohtaan 23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja. En toki ole varma, oliko Valpuri Innamaa ensimmäinen porvaritoimia tehnyt nainen, mutta varmasti yksi ensimmäisiä sen alan naispioneereja.

28. heinäkuuta 2016

Kaari Utrio: Aatelisneito, porvaristyttö (1974 / 2009)

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 386
Mistä minulle: oma ostos

Kaksi vuosilukua otsikossa johtuu siitä, että lukemani versio on kirjailijan itsensä uudistama laitos, joka julkaistiin vuonna 2009.

Pahoittelen jo etukäteen ankeaa ja ehkä jopa nuivaa bloggaustani, mutta tämä oli varsin pitkäveteinen lukukokemus. Luin tätä romaania ehkä noin 4-5 kuukautta. Ei vaan pudonnut, ei sitten millään.

Aatelisneito, porvaristyttö kertoo kahdesta naisesta 1500-luvun Turun seudulla: kipakasta Ursula Särkilahdesta (porvaristyttö) ja löysemmästä Margareeta Vaasasta (aatelisneito). Ja näiden neitosten ongelmallisista rakkauksista tarina sitten kertoo.
Jokseenkin pääsi hämmentämään, ettei näiden kahden naisen tarinat oikein kommentoineet kunnolla toisiaan. Ursula ja Margareetta kyllä kohtasivat, mutta eivät varsinaisesti kohdanneet tarinallisesti. En tajunnut ja rehellisesti sanottuna en kunnolla muistakaan.

Alanko olla liian vanha näille? Vai liian nirso? Vai onko tämä uudistamisestaan huolimatta liian 70-lukulainen rakkausromaani minun makuuni? Ei aavistustakaan, mutta minun makuuni tämä oli liian kevyt, liian ennalta-arvattava, liian raiskauspitoinen ja jotenkin... eeeäääähhhh.

Mutta ihan parasta hupia oli alkupuolella oleva Ursulan isän, Niilo Pietarinpojan eli Kiukku-Nikun, kuvaus:
Kiukku-Niku rakasti riitelemistä. Hänellä oli jokaisessa raastuvan istunnossa ainakin kaksi riitajuttua ja muutama pahoinpitelysyyte. Sellaisen katsottiin lisäävän miehen mainetta ja kunniaa. Mitä arvostetumpi mies, sitä enemmän hän nuiji lähimmäisiään, ja papit ja lautamiehet olivat siinä touhussa kaikkein ahkerimpia. Oli vain kaksi asiaa joista miehen maine meni, niin ettei häntä voitu hyväksyä todistajaksi tai lautamieheksi: väärä todistus tai toisen rajapyykkien siirtäminen. Sellaiset vääryydet eivät tulleet Kiukku-Nikun mieleen. Hän oli kunnian mies: mukiloi niin miehiä kuin naisia, mutta rehellinen, se oli tärkeintä.
Jos Kiukku-Niku ei saanut kunnon riitaa aikaan kenenkään mun kanssa, hän joi päänsä täyteen hyvää turkulaista olutta ja marssi lankonsa luo Luostarinkadulle. Siellä hän oli aina mahdikas ja voiton puolella, sillä pormestarin lanko Niilo Jönsinpoika oli vain suutari vaikkakin naimisissa Kaarina Kirveen sisarpuolen kanssa. Pormestari Niilo Pietarinpoika ja suutari Niilo Jönsinpoika vihasivat toisiaan syvästi, ja heidän tapansa oli sellainen, että ensin ehtinyt löi niin lujaa kuin jaksoi ja toinen vastasi jos pystyi. Sitten kummallakin oli mustelma, jota mennä näyttämään todistajille, ja syyte voitiin panna raastupaan entisten jatkoksi. Sillä lailla kumpikin sai mainetta.
(s. 29-30)

Joten oli tässä hetkensä.

Ehkä seuraavaksi kumminkin jotain tuoreempaa Utriota?

27. heinäkuuta 2016

Anu Holopainen: Varjoja (2011)

Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 270
Mistä minulle: oma ostos

Syysmaa-projektini on ollut pitkä, mutta en voi sanoa vaivalloiseksi. Sujuvaa luettavaahan tämä on ollut, enkä lainkaan kadu sarjan ostamista hyllyyni.

Sarjan viides osa, Varjoja, on nimensä mukaisesti synkkä ja täynnä varjoja. Se on kuitenkin yksi Syysmaa-sarjan parhaimmista osista. Luin tämän jo lähes kaksi kuukautta sitten ja muistan erityisen hyvin sen turvallisuuden tunteen, kun kirjaa luin. Turvakirja, se on jotain leppoisaa, luotettavaa ja antaa jonkinlaisen pehmeän säväyksen lapsuusvuosista, vaikka tämä ei lapsuusaikojeni kirja olekaan. Samaan on kyennyt vain Eddingsin Belgarionit (ihan aito lapsuuskirjani) ja J. K. Rowlingin Harry Potterit.

Varjoja kuvaa Punatertun kylän elämää, jonne ovat saapuneet Yölaaksosta kotoisin oleva Kolmisointu ja raskaana oleva, Yölaaksoon eksynyt ja sieltä paennut Lorana. Lorana käy läheiseksi etenkin paineiden alla olevan Zaran kanssa ja tunnelma Punatertun kylässä muuttuu yhä ahdistavammaksi. Lopulta joidenkin pitää jopa paeta.

Erityisesti tämä ahdistava tunnelma ja Zaran muutos ovat minusta hienosti toteutettu. Pidin siitä, ettei elo Punatertussa ja Villipihlajan huomassa olekaan vain autuutta ja onnea. Ei se uskonto itsessään, vaan ne ihmiset. Tavallaan tämä on hyvin ajankohtainen kirja nytkin...

Pidin kovasti myös Merkinosin ja Adairan suhteen kehittymisestä, joka toi etäisesti mieleen J. S. Meresmaan Mifonki-sarjasta Danten ja Ardisin suhteen. Nämä suhteet eivät ole sinällään vertailukelpoisia (henkilöt ovat hyvin erilaisissa tilanteissa), mutta suhteissa ja niiden kehityksessä on jotain arkipäiväistä, tuttua ja todellista. Aikuismaista. Ei fantasiassa tarvitse olla vain teini-ikäisten ihastumisia, vaan nuortenkirjoissakin voidaan kosketella myös aikuisten parisuhteiden ongelmia (muutenkin kuin perheväkivallan kautta, mitä nuortenkirjoissa usein näkee).

Kaiken kaikkiaan Varjoja oli miellyttävä lukukokemus! Edelleen suosittelen tätä sarjaa myös aikuisille lukijoille. Syysmaa-sarjan teemat ovat monilta osin ajankohtaisia – ja iättömiä.

Liitän tämän myös Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan  7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja. Syysmaan fantasiamaailma on tulkintani mukaan keskiaikaistyyppinen, ja jollakin tapaa suloisen kaunis miljöö, jossa on niin upeita metsiä kuin tunnelmallisia pikkukaupunkejakin. Vaikka Syysmaan yhteiskunta ei vastaakaan ihannettani, olisi Syysmaa maailmana sellainen, jossa voisin kuvitella viihtyväni.

Syysmaa-sarja:
Varjoja
Matkalaiset