9. marraskuuta 2014

Anni Nupponen: Putoavan tähden prinsessa (2013)

Kustantamo: Vaskikirjat
Sivumäärä: 277
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: oma ostos

Anni Nupponen on kirjailija, jota ns. suuri yleisö ei ole löytänyt, mutta spekulatiivisen fiktion aktiivisten lukijoiden parissa hänen tasokkuutensa kyllä tunnetaan.
Hän voitti esikoisteoksellaan Nainen ja kuningas Kuvastaja-palkinnon, novellillaan "Joka ratasta pyörittää" Atorox-palkinnon, ja tämä Putoavan tähden prinsessa oli myös Kuvastaja-ehdokas.

Putoavan tähden prinsessa on ärsyttävä kirja. Se on ehdottomasti tasokas, korkeakirjallinen, lukijaltaan paljon vaativa, huolella tehty ja personaallinen. Ärsyttävä se on mielestäni siksi, etten saanut tästä kunnolla oteta, vaikka tiedostan nuo edellämainitsemani seikat.

Tarina kertoo Rhétasta, joka elää satuvaltakunnassa. Sitä lähestyy uhkaavasti avaruuksien halki matkaava tähti. Rhéta on prinsessoista nuorin, joten hän ei ole se, joka on nouseva uudeksi kuningattareksi. Näkijät katsovat parhaaksi vaivuttaa Rhéta uneen odottamaan parempia aikoja.
70 vuotta myöhemmin Rhéta herää. Suunnitelma ei mennytkään kuten piti ja Rhiandar on kovasti muuttunut. Taikuus on kiellettyä, näkijät sorrettuja ja virtaajat hautovat kapinaa pudonneen tähden luona. Mikä onkaan Rhétan paikka?

Tämä aikuisten satu lumoaa juuri sillä satumaisuudellaan. Periaatteessa Nupposen kerronta on hyvin yksinkertaista, lyhytvirkkeistä (ei kuitenkaan töksähtelevää) – lähes toteavaa. Kerronta on etäännytettyä ja juuri siksi siitä on mielestäni vaikea saada otetta. Mutta tässä koko tarinan juju piilee! Se on etäistä, koska tarina kerrotaan Rhétan näkökulmasta, joka on vieras omassa valtakunnassaan.
Tutut satuelementit tunnistaa helposti, mutta kirjailija ei sorru kaavamaisuuksiin. Tämä teos ei suostu kulkemaan niitä polkuja pitkin, joita lukija suunnittelee. Sillä on aivan omat lakinsa ja tiensä.

Ihastelin sitä, kuinka luontevasti tässä rakennetaan ihmissuhteita. Rhétalle läheisin henkilö, Sildan, on tarinan taustalla kulkeva punainen lanka. Rhétan tukipiste. Mutta Sildan on nimenomaan taustalla hänkin. Paikoin kaukana Rhétasta ja tuskainen ikävä on viiltävää kaiken sen etäisyyden läpikin.
Tietynlainen sukupuolettomuus viehätti myös. Minusta se kuvaa erityisen hyvin nimenomaan kotimaista fandomia, spefifanien harrastajakuntaa, jossa itse koen vahvasti sukupuolen merkityksettömyyden. Sitä ei siis peitellä, häpeillä, häivytetä tai kiistetä. Sillä vain ei kerta kaikkiaan ole mitään väliä. Tärkeintä on se, mikä meitä yhdistää. Sama tematiikka huokuu Putoavan tähden prinsessasta.

Tämä teos vaatii (minulta) vähintään kaksi lukukertaa. Luultavasti kolme, koska kolme on maaginen ja satumainen luku.
Rohkaisen silti fantasian ystäviä tarttumaan tähän. Lukekaa hitaasti. Antakaa aikaa. Makustelkaa, miettikää. Nauttikaa. Koska teos on sen arvoinen.

Putoavan tähden prinsessa on luettu ainakin näissä blogeissa:
Taikakirjaimet
Pähkinäkukkula
Todella vaiheessa

2 kommenttia:

  1. Minullekin Rhéta jäi hyvin etäiseksi, vaikka tarina muuten piti otteessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeh. Toisaalta etäännyttämisellä oli pointtikin. Mutta se taas ei kumminkaan ollut minun makuuni.

      Poista